Aramir, Debrief

Olen Aramir, kaksikymmentä vuotta olen elänyt ja tarkoitus on toki elää vielä ainakin kolme kertaa yhtä paljon kuin tähän asti on jo tullut elätyksi. Tässä hieman, mitä tapahtui joskus…

Minä ja muut metsämaalaiset. Tovereinani oli Jito Mara joka oli johtajamme, Elias, Matias, Jarna ja Lamienor. Siinä sitä oltiin tavanomaisessa vartioimisvuorossa Jarnan kanssa. Ei siinä pahemmin puhuttu, mitä nyt muutama sana silloin tällöin. Elias tuli vaihtamaan meidät vartioimisvuoroltamme kertoen, ettei kauppatien eteläisellä puolella tarvita kuin yksi vartioimaan. Olimme siis olleet eteläisellä puolella, Gevanalaisten kauppiaiden lähellä vartioimassa, mutta läksimme sitten pääleiriimme.

Aikaa kului, vartioiminen oli ainoa homma mitä oikeastaan teimme. Leiriimme oli ilmestynyt tyttö, joka väitti olevansa kotoisin Marasta, epäilimme häntä syvästi, koska hän väitti olleensa matkalla jo monia päiviä. Jitosta ei oikein osannut sanoa mitä hän oikein aikoi, ei rauha mitään auttaisi, SOTA! Mutta muut olivat myöskin samaa mieltä Jiton kanssa, ettei hyökkäyksessä olisi mitään järkeä, joten olin sitten hiljaa ja kuuntelin mitä tapahtuisi ja seurailin tilanteita.

Yhdessä vaiheessa koitimme Jiton kanssa juottaa tätä leirissämme majailevaa nuorta neitokaista hieman humalaan, josko tämä siitä kertoisi meille jopa jotakin, kun ei hän oikein mitään osannut kertoa selvinkään päin.

Tilanteita ei paljoakaan tapahtunut, seurailin Jitoa, että mitähän mies meinasi, mutta en oikein päässyt tarpeeksi hänestä selville. Jostain hän oli keskustellut Gevanalaisten kanssa ja kun sitten lopulta tapahtui tapaaminen Suomaalaisten kanssa, niin tarkkailin mitä hän oikein aikoi. Kuitenkin noita tapaamisia oli muutama ja keskusteluja käytiin ja ilmeisesti Suomaalaiset olivat ehdottaneet jonkin sortin rauhaa, johon liittyisi se että Metsämaa luovuttaisi nykyisiä maitamme pois. No sehän ei todellakaan kuulostanut hyvältä.

Oli osittain sekavaa eräässä vaiheessa, kun kuulimme, että jokin jätti tai hirviö oli liikuskelemassa ja sitten näimmekin sen. Ei ole maan päällä, ei veden päällä varmaan nähty kauheampaa ja rumempaa olentoa kuin mitä se oli. Se oli ilmeisesti jo ehtinyt vahingoittaa joitain ihmisiä ja sitä vahingoittaessa se oli vaan noussut uudestaan maasta. Meidän leirimme lähellä se sitten lopulta kuoli. Syy oli ilmeisesti ollut se, että jotkut pappismiehet olivat pyhittäneet miekan jotain soturilta ja se miekka sitten tehosi.

Itse sillalla mikä oli meidän ja Suomaalaisten lähellä ja sen sillan lähiympäristössä sitten vasta tapahtuikin. Oli sekavaa Suomaalaisten puolella, olikohan se sitä aikaa kun se jätti liikkui, niin meitä oli siinä omalla puolellamme ja pari minulle tuntematonta miestä ilmestyi ja he rupesivat oikeastaan ylväilemaan ja käskemään, sanivat vaan, että "ettekö tiedä keitä olemme?" Toinen vaati Jitoa paikalle ja sitten Jito saapuikin siihen lopulta, siinä oli aika sekavaa muutenkin, Elias oli ottanut toisen miehen aseen ja se mies vauhkosi siitä hurjasti. Sitten Jito saapui ja pyysi meitä kaikkia luokseen, hän kertoi vaihtoehdot. Joko lähteä hänen mukaansa,eli nuo kaksi miestä nurin, toinen siis oli Jiton setä tai jokin sukulainen, sillä he olivat kertoneet, että meille ei ollut tulossa apuja joita tarvitsimme. Toinen oli sitten koittaa jotain vieläkin toivottomampaa muistaakseni.

Mehän siinä sitten läksimme olevinaan kunnioittamaan noita kahta miestä, mutta heidän luokse päästyämme minunkin nyrkki pääsi laulamaan. Miehet olivat tajuttomia. Kannoimme heidät leiriimme jossa lopulta lopetimme heidät.

Siinä sitä sitten Suomaalaiset vaikuttivat hieman oudoilta ja jotain herjaakin he taisivat heittää, sen me ainakin käsitimme ja mitäkö teimme? HYÖKKÄSIMME!!! Siinä me sitten joukolla läksimme ja yllätimme joitain Suomaalaisia ja taistelu olikin meidän kannalta hyvä. Minä ja Elias teimme yhdessä selväksi erään Suomaalaisen arvoasteikossa ylemmän sotilaan, oliko sitten se Puuma vai joku? Kuollut se kuitenkin on. Se olikin taistelu, yhdessä me Eliaksen kanssa syöksimme sen sotilaan voimakkaaseen jokeen, tapoimme hänet ja saimme itsemme juuri ja juuri pois joesta.

Olin hieman haavoittunut, mutta kunnossa aika hyvin kuitenkin. Odotuksia jäi toki, saada nykyistä asemaa selvemmäksi ja koittaa saada selville asiat muualla. Minä olin taistelija, joka kyllä osasi paljon muutakin, mitä onkaan sitten tuolla muualla maailmalla tapahtunut, onkohan enää mahdollisuutta päästä omien pariin? Onko enää omia? Sekin oli mielessäni.