Suhrun, Zaerin naisamazonien miesorja~

Liikuskelin amazonien läheisyydessä, tietenkin heidän takanaan sillä ei minulla olisi ollut minkäänlaista oikeutta olla heidän edessään. Saavuimme Kuninkaan kesähuvilalle ja johtajamme Arasir näytti vartijoille kutsukortin ja seurueemme läksi nousemaan portaita ylös. Ylhäällä saavuimme Kuninkaan eteen jossa polvistuimme hänen edessään ja Arasir kertoi Zaerilaisten tulleen ja Kuningas toivotti meidät tervetulleeksi. Menimme ja valitsimme itsellemme pöydän ja Arasir toivotti orjatkin pöytään, josta olimme minä, Sheran, Tixak ja Theso hyvin kiitollisia. He olivat toisia orjia, minun kohtalotovereitani.

Siinä vaiheessa tunnelma oli hyvin hiljainen, ihmisiä tuli ja meni Kuninkaan eteen ja Kuningas toivotti heitä tervetulleiksi rauhanjuhlaan. Sitten Danya, eräs amazoneista käski hakemaan juotavaa hänelle ja ystävälleen. No minä ja toinen orja Tixak läksimme hakemaan, kun Danya oli jo toisen kerran sanonut, tai käskenyt. Silloin vasta saatoin ruveta keskustelemaan Tixanin kanssa, sillä niistä asioista joista meillä oli tarkoitus puhua, ei voinut puhua Amazonien seurassa. Kyselin hänen suunnitelmistaan joilla saisimme mahdollisuuden koittaa päästä pois orjuudesta. Kerroin hänelle, että olisi tärkeää päästä keskustelemaan myös muiden orjien kanssa. Haimme juomat, joihin Danyaoli antanut kaksi penninkiä joilla maksaa. Ei minulla edes sellaisiasummia ollut.

Arasir läksi seurueestamme yhteiseen neuvotteluun ja me olimme oikeastaan aika tekemättömiä siinä vaiheessa. Onnistuin saada hetken keskustelun Tixanin kanssa, josta jo Arasir saavuttuaan neuvottelusta kiivastui ja kysyi kuka antoi meille luvan keskustella. Mutta olin jo kerinnyt sanottavani sanoa ja mainitsinkin Arasirille, että orjan töissä on lihakset tottuneet rasitukseen ja täällä juhlilla ei ole mitään tekemistä, josko voisimme kenties saada vapaa-aikaa, jolloin meille mahdollisuus sellaiseen tulisi. Tietenkään mikään mitä kerroin ei ollut totta, kerroin sen vaan siksi, että saisimme mahdollisuuden keskustella muiden orjien kanssa. No Arasir mietti hetkisen ja sanoi rauhan juhlista ja myönsi meille omaa aikaa, ideani meni läpi kuin väärä raha.

Muiden orjien kanssa keskustelimme eri mahdollisuuksista saada meille miehille enemmän valtaa. Toiset miesorjat olivat zaerissa, jossa oli tietenkin Amazoneja, valmiina kenties jopa taisteluun. Vaihtoehtoina meille tuli muun muassa saada jotain huumaavaa ainetta, jolla saisimme jonkun Amazonin huumattua ja kenties sitä kautta eteenpäin suunnitelmassamme. Myös jonkun Amazonin kaappaaminenkin kävi mielessämmeja myöhemmin keksin ajatuksen jota muutkin pitivät hyvänä. Idea olisi ollut sellainen, että olisimme koittaneet saada Pohjolaisista jonkun johtavaa vastaavan tai johtajan kiinni ja olisimme ehdottaneet heille sellaista sopimusta missä he olisivat sen tukena meille, että miesorjuus Zaerista on lopettava ja jos Amazonit eivät suostuisi, niin Miesorjat olisivat taistelemassa Pohjolaisten rinnalla Naisamazoneja vastaan.

Olisimme saaneet myös eräältä mieheltä myrkkyä, vaan emme siinä vaiheessa vielä halunneet niin raskasta toteutusta. Minun oma mielipiteeni oli saada Amazonit jo puolellemme heille kertoessamme mielipiteistämme. Minusta se että molemmat osapuolet olisivat samanarvoisia olisi paras ratkaisu, vaikka tiesinkin Amazonien kieltäytyvänja luultavasti ruoskivan meidät.

Sitten saimme mahdollisuuden syödä, josta kiitimme Amazoneja, saimme jopa olut-tuopilliset per orja. Saimme myös hieman myöhemmin lisääruokaa. Meillä orjilla ei ollut suurta mahdollisuutta seurata mitä ympärillämme tapahtui, mutta huomasin yhdessä vaiheessa kun prinsessa oli ilmeisesti pyörtynyt tai vastaavaa.

Sitten olimme minä ja Tixak ja Sheran samassa pöydässä Amazonien kanssaja turhautuneena siitä että suunitelmat mitä me olimme suunnitelleet menivät kaikki huonoon suuntaan, nimittäin olin nähnyt kun Amazonit ja Pohjolaisten ilmeisesti joku johtoportaassa istuva henkilö keskustelivat keskenään. Ja sen seurauksena emme enää uskaltaneet koittaa Pohjolaisten kanssa juttelemista. Me siis olimme pöydässä ja aloitin tiedustella Amazoneilta vaivihkaa historiaan viitaten ja sitä kautta nykypäivään ja orjien asemaan ja etenkin Naisten ja Miesten asemaan liittyen. Eräs pitkät hiukset ja komean vartalon omistava Amatzoni ja Arasir olivat ne joiden kanssa ehkä eniten keskustelin, he kertoivat kuinka aina oli asiat ollut näin ja kuinka nainen on se joka ajattelee ja mies vaan tekee mitä käsketään. Se oli minulle vaikeaa sen keskustelun jatkaminen, mutta toive siitä että he heltyisivät ja saattaisivat nostattaa asemaamme auttoi jatkamaan.

Vaan ei keskustelu muuta aikaan saanut, kuin hieman mielisteltyäni sain vain maininnan olevani hyvä orja, vaan petyin suuresti kuitenkin. Sen seurauksena ja tuon keskustelu-toverina olleen Amazonin vaikutuksesta osallistuin juomakilpailuun joka oli tavernassa. Olin suurikokoinen ihminen ja kilpailussa toki humalluin, vaan kestin mielestäni hyvin. Seurassani oli aika pitkä ja joltain maalaiselta näyttävä mies jonka kanssa keskustelin muutaman sanasen, hän kertoi nimensä oleva Asser Consilio. Hän kertoi jostain nauhasta ja näyttikin jotain, mutta siinä juomisen tohinassa ei oikein päähän mitään jäänyt, sen vain muistan, kun hän joutui myöntämään hävinneensä ja joi itsensä pöydän alle. Häntä kyllä taisi auttaa joku, vaan ilmeisesti minä olin siinä vaiheessa ainoa joka oli vielä pytyssä. Mutta ei ollut kylläkään kukaan julistamassa voittajaa. Läksin siitä aikamoisessa olotilassa ja muuta en muistakaan tietyltä ajalta kuin kysyin juuri siltä Amazonilta joka oli ollut kanssani juttelemassa, että haluaisiko hän kenties pitää hauskaa, meillä orjilla kun oli tapana olla toisinaan Amazonien "panopupuja", niin kuin Arasir mainitsi eräässä vaiheessa jonka minä onnistuin kuulemaan. Vaan nainen otti ruoskansa ja ei sanonut mitään tai en muista sanoiko ja minä kyllä ymmärsin liueta.

Ilta päättyi onnettomasti meidän miesorjien kannalta, emme saaneet valtaa Amazoneilta laisinkaan...

- Mika Virtanen