Debrief

"Periferian bofferi" -99

~Gust

ikä 34, etelääni ja warrior

Olen nimeltäni Gust, se ei ole minun alkuperäinen nimeni. Oikea nimeni on Rump, mutta syy miksi nimeni olen vaihtanut selviää aivan juuri. Olen nähkääs aikamoinen naistenmies ja sattuipa kerran niin että vokottelin itse ylinoita Westhin vaimoa ja sitten jonkin ajan kuluttua hän rupesi vaatimaan minua olemaan hänen rakastajanaan ja että West olisi silti hänen miehensä. Ja jos minä en tuota tekisi, niin hän minut paljastaisi. No silloin ajattelin että, "kuka Westhille ryppyilee, on pian uhrina alttarilla" ja se saikin minut ja toverini Zandorin ja noita Gaydyn liikkeelle. Siitä on jo kolme vuotta kun tämä tapahtui.

silloin myös muutimme nimemme, Gaydysta tuli Grim, Zandorista God, myös Great God oli hänen nimensä, hän kun hieman ylimielinen tahtoi välillä olevansa. Minusta tuli silloin Gust.

Olimme siis olleet metsissä jo kolmisen vuotta ja nyt olimme lähestymässä periferiaa, emme oikein tienneet mitä tehdä mutta itse pelkäsin sitä, että jos West ja hänen vaimonsa sattuisivat olemaan periferiassa, se ei minulle hyvää tekisi.

Matkaamme oli liittynyt joitain aikoja sitten kaksi nuorukaista jotka olivat olleet pienoisissa ongelmissa oman noitansa takia, pojat kun olivat häntä bitch:iksi kutsuneet ja joku oli ilmeisesti sen kuullut ja he olivat aika pian sen jälkeen tavaransa ottaneet ja lähteneet.

Heidän nimensä olivat olleet Trifle, jonka uudeksi nimeksi tuli Greed ja toisen nimi oli ollut Deceit, josta tuli Gruel.

Olimme hieman väijyksissä tien varsilla, muttemme nähneet pari kertaa hieman kauempana joitain liikkujia. Kiersimme todella pitkää vaellusta, kiersimme periferian ympäri melkein ja ylitimme tien joka vei periferiaan, emme usko että nuo kaksi vartijaa meitä huomasivat, mutta jatkoimme matkaamme kuitenkin.

Sitten huomasimme, kun olimme jo aika lähellä periferiaa, että tiellä joka vei temppeliin ja muualle periferiaan oli kolme ihmistä istumassa maassa. Ja ihmisiähän me olimme jo etsineetkin, patjaksi ja uhreiksi. No päätimme yllättää heidät, ottaa ainakin yhden vangiksi, eli patjaksi. Meidän huomattiin vasta kun olimme erittäin lähellä ja onnistuimmekin saamaan erään heistä mukaamme, mutta yllätyimme kun meidän peräämme alkoi tulla lukuisa määrä sotilaita. Juoksimme karkuun tuo nainen mukanamme, joka valitettavasti kaatui ja jouduimme jättämään hänet jälkeemme.

Juoksimme heitä karkuun, mutta heitä oli monta emmekä jaksaneet enää jatkaa, nuo Gruel ja Greed olivat onnistuneet juosta aivan eri suuntaan kuin minä, God ja Grim ja meidän olikin pakko ylivoiman edessä luovuttaa miekkamme. ME emme ymmärtäneet heidän kieltänsä, mutta onneksi heidän joukossansa oli henkilö joka osasi puhua kanssamme. Antauduimme siis ja he veivät meidät periferiaan, jossa olimme vangittuna jonkin aikaa, kunnes jouduimme oikeuden eteen.

Silloin aloimme kuulla, että tuo nainen jota olimme koittaneet vangita, oli jokin todella vaikutusvaltainen ilmeisesti jokin ylipappiakin arvostetumpi ihmisten keskuudessa. Hän ei ollut varsinaisia Periferialaisia vaan Ihanutolaisia, kuten meidät kiinni ottaneet sotilaatkin. Kuitenkin emme sitä arvovaltaa silloin tienneet ja jos hänet olisimmekin joskus nähneet, niin hän olimme varmaankin kaikki sen unohtaneet.

Oikeussalissa meitä kuulusteltiin ja Talvi, (Talvi oli tuon naisen jota olimme koittaneet siepata Periferialainen nimi). Vaati meille rangaistusta, meidän selittelymme eivät auttaneet, kyselin asioista kun oli mahdollista ja sainkin selville että kukaan heitä ei tiennyt Westhistä mitään, eikä hänen vaimostaan. Harmittelin silloin, meillä ei olisikaan ollut mitään vaaraa periferiassa.

Rangaistuksemme oli määräaikainen orjuus ja jossain vaiheessa uudelleen kuulustelu. Minä olin ensimmäinen jolle orjuutusta oltiin tekemässä ja kun loitsu oli tehty olin kuulemma tullut hulluksi. Näin ainakin minulle myöhemmin kerrottu. Olin kuulemma ollut aivan sekaisin ja olin tehnyt kaikenlaista sekavaa ja minua oltiin todellakin ihmetelty kun olin ollut liikenteessä. Syy reaktioon oli selvä, meillä warrioreilla on meidän koulutusvaiheessa lumousloitsulla vihaamaan käärmeitä, sellaisen nähtyämme joudumme välittömästi hyökkäämään sitä päin. JA kun he minulle olivat tekemässä orjuutusloitsua, niin koska kahden lumoloitsun päällekkäistila tekee hullun, tuli minusta hullu.

Seuraava muistikuva minkä muistan oli se kun aloin heräilemään, olin kuumassa paikassa ja hieman pää kipeänä ja ilman vaatteita. Kohta sain selville myös että olin ilmeisesti juonut jotain ööhliä ja kun pääsin sieltä pois huomasin, että olin pohjan veljien luona. Ilmeisesti minut oltiin tuotu heidän luokse ja annettu heidän shamaanille, jos minut onnistuttaisiin parantaa ja minua näköjään oli onnistanut. En ymmärtänyt heidän puhettaan, mutta kuitenkin kävin sanomassa "thank you" heidän shamaanilleen.

Siinä sitä myös huomasin, kun kävelin temppelin ohi ja näin käärmeen, että se ei vaikuttanut enää minuun. Olin huojentunut, minuahan onnistaa. Koitin löytää tovereitani, mutta kesti aika pitkä aika ennen kuin heidät löysin. Sitä ennen olivat minua pyytäneet temppeliin, mutta odotin aikani, mutta mitään ei tapahtunut. Olikohan minulle ollut tarkoitus tehdä jokin uusi rangaistus, sitä en tiennyt, mutta minua ei kuitenkaan kaivattu ja menin pois. Sitten huomasin Godin, en kuitenkaan siinä ympäristössä kehdannut kutsua häntä sillä nimellä, joten kutsuin häntä Greatiksi.

Hän kertoi että heidät sokeutettu siellä oikeussalissa, huomattuaan mitä minulle oli tapahtunut. Kyselin mitäkö minulle muka oli tapahtunut ja Great kertoi minun tulleen hulluksi ja vaellelleen kylässä. Kerroin päätyneeni pohjan veljien luokse, kun heidän saunastansa olin itseni löytänyt. Great kertoi minulle että hän ja Grim olivat nyt kunnossa ja Eteläänien johtaja North oli hyväksynyt meidän Gangimme, se oli meidän porukkamme nimi, joukkoonsa. Ilmeisesti asiat olivat hieman sekaisin.

Myöskin Greed ja Gruel olivat paikalla ja hekin olivat joukossamme jälleen. Mutta minulla, Greatilla ja Grimmillä ei ollut enää aseitamme, eikä minulla ollut enää säkkiäni. Kävimme niitä kyselemässä Eteläänien tulkin avulla ja sain säkkini, mutta aseista piti kysyä kaartin päälliköltä Gunnarilta. No sitten kun kysyimme häneltä, niin hänpä sanoi että asiaa on kysyttävä meitä tuomarina olleelta naiselta.

Ja sattui sitten niin, että kun tuomarina ollut nainen saatiin siihen paikalle, niin pienen keskustelun jälkeen, saimme jatkoa rangaistuksellemme, vaikka minusta olikin tullut hullu vähäksi aikaa ja tovereistani kun olivat tehneet sokeita joksikin aikaa, ei näköjään riittänyt ja meitä ohjailtiin majataloon töitä tekemään, mutta saimme kyllä aseemme takaisin.

Great sanoi, että North suunnitteli ilmeisesti hyökkäystä Periferialaisia kohtaan ja oli tarkoittanut että me karkaisimme ja olisimme metsässä valmiina tulemaan avuiksi. Mutta kerkesimme tulla majataloon simaa juomaan ja töihin kun...

~peli loppui~