Rautajoki - debrief

Keiho - Peuramäen renki

Mitäkö tässä on elämän aikana tapahtunutko?

No synnyin parikymmentä vuotta sitten ja elelin vanhempieni ja siskojeni kanssa. Elelin metsästelemällä kun sen taidon opin nuorena. Elämä kulki ja sitten kun olin 17:n vuoden ikäinen, niin sattui hieman ikävää. Olivat nuo Sveanmaan miehet tulleet reissullensa ja ne mokomat tulivat sitten meillekin ja minä en siitä oikein pitänyt, että noille kurjille vielä piti ruokaa antaa. Sitten se vasta kiukkuni nousi, kun ne kirotut halusivat ottaa nuoremman siskoni, Liekon heidän huvejansa varten mukaansa. No sehän ei tahtonut käydä ja kun heitä koitin estää niin sain itse selkääni ja kunnolla. Herättyäni siskoni Salme joka myös oli minua nuorempi kertoi että vanhemmat olivat kuolleet ja nuorin sisko viety. Hän myös kertoi että häntä nuo miehet eivät olleet raiskanneet. Kirottuja nuo miehet. 10 päivää kesti, kunnes olin paremmassa kunnossa ja vähillä tarvikkeilla minä ja siskoni läksimme etsimään parempaa asuinsijaa.

Me kiersimme yhteensä neljä vuotta, aina talvi jossain muussa talossa asuen, mitä edellisenä talvena. Eräässä noissa paikoissa minä iskin silmäni Kuutamo nimiseen piikaan ja lopulta vietinkin öitä hänen kanssaan. Hänpä sitten kertoi minulle tulleensa raskaaksi ja silloin minä ja siskoni läksimme sieltä talosta pois. Kerroin vasta myöhemmin siskolleni totuuden ja hän toki torui minua ja myönnän, se on ollut tähän päivään yksi julmimmista teoistani.

Peuramäki

No siinä sitä tultiin Peuramäkeen keväitten tullessa ja aika kului töitä tehdessä, minä kun olin tottunut töitä tekemään ja niitähän aina tehtiin. Ikävästi vaan sattui muutama päivä sitten kun Karjalaiset ketaleet hyökkäsivät yöllä ja silloisena yönä kun pakenimme metsään, siskoni Salme itki koko yön sylissäni. Sitten matkasimme Rautaniittyyn, koska talot olivat poltettu, eikä ollut kattoa pään päälle. Sinne kaikki ketkä elossa olivat, niin matkasivat, siinä hyökkäyksessä kylläkin oli menehtynyt Peuramäen isännän, Ikäheimon toiseksi vanhin poika ja minuun sillä tavalla liittyen eräs Kalpa niminen renki, kun olin ihastunut hieman Mielo nimiseen karjalaiseen orjaan ja Mielo taisi olla hieman juuri tuohon Kalpaan, mutta nyt oli hän kuollut, mutta Mielokin aika murheissaan eikä minuakaan laskenut lähelleen näinä parina päivänä.

Ongelmia?

Rautaniityssä huomasin olevan myös juuri tuo entinen heilani Kuutamo, oli piikana siellä ja se sai minut hieman säpsähtämään ja häntä välttelinkin aikansa. Karjalaisia pelkäävät kaikki, ovatko he tulossa hyökkäämään vai eivät? Sitä varmaan kaikki miettivät.

3.päivä hyökkäyksestä

Olimme siis Rautaniityssä, me Peuramäeltä tulleet ja Rautaniityn omat asukkaat. Ilma oli puolenpäivän paikkeilla sateinen, vaikka aurinkokin pilkahti aina välillä, eikä onneksi koko aikaa vettäkään tiputtanut.

Hyökkäyksessä oli haavoittunut myös Peuramäen isännän vanhin poika, Toivottu, josta oli parantaja sanonut että Toivottu tulee kuolemaan, sitä suri Toivotun vaimo, Päivälapsi ja Ikäheimon silmistä kyllä huomasi, että poika suretti häntä suuresti. Olihan isännällä myös kolmas poika, Tapo, mutta kovin on vätys ja laiska tuo mies, ei muuta kuin metsässä kävelee ja haaveilee ties mistä.

Siinä tehtiin töitä yhteen Rautaniityn taloon, kun sinne piti tehdä lisää laveria, jossa sitten voisivat nukkua ihmiset. Töitä tehtiin muutakin, ainakin minä tein, nuo muut rengit vaikuttivat hieman laiskoilta, mutta kyllä hekin olivat töitä tekemässä, sitä tehtiin kaikenlaista pientä hommaa ja saatiin sitten syödäkin välillä.

Porttikoskelaiset

Siinä sitä sattuivat tulemaan kasvot hieman verisinä ja ikävän näköisinä, Porttikosken talon ihmiset ja sitä sitten heiltä kuultiin että Karjalaiset olivat sinnekin hyökänneet ja hekin olivat joutuneet lähtemään. Se oli ikävä kuulla, huomasi kuinka ihmiset reagoivat pelolla ja ajattelivat sitä, että kuinkas Rautaniitty?

No aika kului, minä juttelin välillä siskoni kanssa ja mietin että mitäköhän minä tekisin tuon Kuutamon kanssa? Minulla oli hieman mielessä paikoilleen jääminen, mutta nämä Karjalaisten hyökkäykset eivät antaneet minkäänlaista varmaa seikkaa, eikä siinä pahemmin muuta keksinyt. Ajattelin kuitenkin illemmalla saada itseni keskustelemaan Kuutamon kanssa, jos tämä vain suostuisi siihen.

Ilta

Illemmalla oli muun muassa sellaista, että noiden kolmen suurtalojen joista siis Rautaniityn talot olivat tällä hetkellä pystyssä, niin näiden talojen miehet pitivät keskustelua ja sitten he kertoivat, että ruvettaisiin pitämään vartiovuoroja, koska Karjalaisista ei osannut sanoa tulisivatko he vai eivät. Minutkin laittoivat vartioon ja kyllähän sekin tärkeää on, vaikka ei niin raskasta olekaan. Minut siihen pyysi Kekko, Peuramäen emännän, Leinikin mies. Kekko on mukava ja rehti mies, paljon asioissa mukana, kun noita päätöksiä miehet tekivät.

Toivottu

Siinä olin vartiossa joelle päin menevällä polulla, me Peuramäkeläiset pidimme sen laidan vartioinnista. Olin siinä ja Päivälapsi tulee juosten ja itkien talosta jossa toivottua hoidettiin ja juoksee ohitseni joelle itkemään, arvasihan sen silloin, Toivottu oli kuollut. Kun näin Ikäheimoa seuraavan kerran, kerroin osanottoni.

Hautajaisseremonia

Vartiointia jatkui ja en nyt muista kuka naisista sanoi, että kaikkien on edes käytävä hiidellä, missä hautajaisseremonia pidettiin. No onneksi olin jutellut erään miehen kanssa, taisi olla Neuvo nimeltään, joka suostui minua tuuraamaan. Hautajaisseremonian ollessa lopuillaan, kuulimme joitain huutoja kylästä ja minä ja eräs toinen mies juoksimme talojen luokse katsomaan mikä oli. Talojen luokse tultuamme olimme maassa ja katsoimme, että oliko joitain uusia ihmisiä paikalla, sitten tulivat Kekko ja muita miehiä paikalle. Asia sitten selveentyi, paikalla oli kaksi miestä, jotka väittivät olevansa metsästäjiä ja he vain tahtoivat jatkaa matkaa leirillensä. Heidän aseensa oli otettu pois. Lopulta heidät sitten laskettiinkin vapaaksi.

Yllättäviä tapahtumia

Illan aikaan saatiin tapahtumaan kaikenlaista. Rautaniittyyn ilmestyi Sveanmaalaisilta vaikuttava ryhmä, jotka siinä jostain valittivat, oli joukossa juuri nuo kaksi miestä, jotka vasta olivat käyneet, mutta varmistui etteivät he mitään metsästäjiä olleet. Siinä sitä sopivat, että nuo kurjat sotilaat jäisivät rautaniittyyn yön ajaksi, sillä pelko Karjalaisista oli yllä edelleen ja nuo miehet sentään olivat erinomainen apu, mutta kun ei niihin pirulaisiin ole luottamista, sanokaan minun sanoneen.

Minulla jäi lopulta aikaa ja nostin itseäni niskasta ja pyysin siskoani Salmea kertomaan Kuutamolle, että jos vain tämä voi, niin tulee tapaamaan minua lähteen luokse, mistä vettä haettiin.

Arvaa vaan?

Kuutamo tulikin, josta yllätyin suuresti, toinen seikka mistä yllätyin oli se kun hän ei minua läimäyttänytkään kasvoihin, olihan tekoni aikoinaan ollut sen verran julma. Kerroin hänelle, että jos hän vain voi minulle anteeksi antaa, niin se tekisi minusta onnellisemman ja jos tämä haluaisi harkita vielä minua, sillä olihan meidän rakkautemme aikoinaan ollut suuri. Oli kuitenkin seuraavanlainen keskustelu:

Kuutamo: Arvaapas vaan miten sille lapselle kävi? Minä: No olettaa kait voi, ettei häntä enää ole? Kuutamo: No ei koko lapsi edes pääsyt syntymään, kuoli surun takia. Minä: Ei löydy toista ihmistä joka yhtä pahoillaan on sinulle, kuin minä juuri nyt.

Mutta kerroin Kuutamolle, että jos tämä vain hyväksyy minut, niin minun tarkoitus on koittaa jäädä paikoilleen, jos vain mahdollista, ehkä Peuramäkeen, tai sitten kysyä Rautaniityn Hirvolta, tämä kun oli tainnut huomata, kuinka hyvä renki olin. Oli minulla ajatuksia hieman. Kuutamo lupasi miettiä ja se oli minusta hyvä asia, julma tekoni aikoinaan oli näköjään saamassa anteeksi.

Sahti

Siinä sitä juttelin Hirvon kanssa, tämä sanoi, että noista Sveanmaalaisista kun ei oikein tiedä ja sahtitynnyrit olivat vedenottopaikalla, niin että menisin katsomaan, kun noita pari miestä oli sinne menossa. No sinnehän minä menin ja mitä perhanaa? Ne olivat sen tynnyrin jo huomanneet ja sitten pois menivät. Hirvo mainitsi sitten, että tarjoaa vedellä laimennettua noille Sveanmaalaisille ja että koittaa estää noita saamasta lisää sahtia. Lopulta minä siirsin koko tynnyrin kauemmaksi.

Honka

Illan vaiheessa, tuli neljän hengen määrä ihmisiä paikalla ja ihmiset puhuivat että Honka on palannut. En miestä tarkemmin tietänyt, mutta oli Hirvon vanhempi veli, hänen paikkansa olisi Rautaniityn isäntänä. Sekavaa ajattelin. Mutta ilta meni vartioiden ja söin jotain ja eräässä vaiheessa tuli leiriin Keihäri kertoen että Karjalaiset olivat kääntyneet alajuoksulle ja että todennäköisesti eivät olleet enää uhka. Se oli yllättävä tieto, tein siinä vielä hieman hommia ja menin sitten maate,

4. Päivä hyökkäyksestä

Aamu tuli ja heräilin ja saapuessani talojen luokse, missä enemmän ihmisiä oli, niin sain tietää, että olivat Sveanmaalaiset lähteneet yöllä pois ja leipää varastaneen. Kirosin noita Sveanmaalaisia ja puhuin itsekseni, että sitähän minäkin, ei niihin kurjiin ole luottamista. Rupesin heti töitä tekemään, oli puun halkomista ja sellaista pientä. Päivää kului, vartiointia ja töitä.

Yllätys

Sitten Kuutamo eräässä vaiheessa, pyysi minut luoksensa. Ja hän kertoi hyväksyvänsä tarjoukseni ja jos asiat vielä enemmän varmistuisi Karjalaisten suhteen, niin voisi olla huolettomammin, siihen minä , että eivät ne Karjalaiset taida ollakaan enää uhka. Kerroin Keihäristä ja siitä Kuutamo ilostui.

Hirvo

Juttelin sitten Hirvon kanssa, mitä hän olisi mieltä jos minä tulisin Rautaniittyyn töihin, josta Hirvo oli erittäin mielissään ja kerroin paikoilleen jäämisajatuksistani ja Kuutamosta ja että jos mahdollista, niin voisin toimia vaikka niin sanottuna päärenkenä, olisi hieman enemmän arvoakin sitten, kun mainitsin hänelle, että laiska minä en ainakaan ole. Hirvo oli todellakin mielissään ja ei kestänyt pitkään, kun löimme asiat lukkoon.

Peuramäen isännän kanssa keskusteltuani, niin varmistui se että olisin kuitenkin Peuramäellä kevääseen asti, pitihän työt loppuun tehdä, näin sitten sovittiin. Juttelin myös siskoni kanssa, kuinka asiat olivat menneet Kuutamon kanssa ja kuinka koittaisimme jäädä paikoillemme ja kuinka asiat nyt vaikuttivat hyviltä.

Vartiointia ja käräjät

Selvisi että Keihäri olisi raiskannut Suvipäivä nimisen neitokaisen 10 vuotta sitten, josta oltiin Honkaa syytetty, minä en näistä asioista ollut kuullut, mutta käräjät sitä tuli ja Hirvo antoi minun tehtäväksi olla käräjävahti, sitten myöhemmin vahdin tuota Keihäriä. Sitä sitten tapahtui outoa, kun joitain miehiä liikuskeli metsässä ja määrättiin uudestaan vahdit ja sitä oltiinkin sitten aika paljon vahdissa, välillä söin ja keskustelin Siskoni kanssa, Kekko kun sai tietää, että olin vaihtamassa pestiä, niin hän jo rupesi tarjoamaan minulle töitä, mutta oljn jo päätökseni tehdyt. Keihärille annettii tuomiota ja eipä siinä enää mitään sen kummempaa, omalta osaltani alkoi elämä taas hieman hymyillä. Tokihan tuolla tapahtui kaikenlaista, mutta ei siitä kaikesta jonninjoutavasta jaksa paasata.